Toyota Corolla

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Toyota Corolla
Kansainvälinen Corolla
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Japani  Yhdysvallat  Kanada  Brasilia  Etelä-Afrikka  Kiina  Venezuela  Taiwan  Turkki  Pakistan  Intia  Thaimaa
Valmistaja	Toyota
Valmistusvuodet	1966–
Korimalli	4-ovinen sedan 5-ovinen hatchback 5-ovinen farmari
Luokka	C-segmentti
Vetotapa	etuveto takaveto
Infobox OK

Toyota Corolla on Toyotan valmistama alemman keskiluokan automalli, joka esiteltiin Toyota Publican seuraajaksi vuonna 1966. Corolla on ollut useita vuosia peräkkäin Suomen ostetuin automalli, ja se on myös maailman eniten samalla mallinimellä valmistettu auto (40. miljoonas Corolla myytiin elokuussa 2013). Suomeen on vuoteen 2013 mennessä tuotu yli 300 000 Corollaa.

Corollan suosioon Suomessa vaikuttavat monet asiat: se kestää hyvin talviolosuhteita, varaosien saatavuus on hyvä ja autoa pystyvät huoltamaan muutkin kuin merkkiliikkeet. Corollan kestävyydestä ja sopivuudesta Suomen oloihin kertoo myös se, että muun muassa Posti on käyttänyt Corolloja postinjakelutyössä ympäri vuoden.

Corollaa on valmistettu vuodesta 1966 ja niitä myydään 150 maassa. Nykyään valmistusta on 16 tuotantolaitoksessa Japanissa, Turkissa, Englannissa, Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Kanadassa, Kiinassa, Intiassa, Pakistanissa, Etelä-Afrikassa, Taiwanissa, Thaimaassa, Vietnamissa ja Venezuelassa. Corollan eri malleja on myyty myös nimillä Daihatsu Charmant, Chevrolet Nova ja Geo/Chevrolet Prizm. Australiassa Aurista myydään Corolla-nimellä. Japanin markkinoilla taas myydään Corolla Rumion-mallia.

Ensimmäisen sukupolven Corolla tuli myyntiin vuonna 1966. Eiji Toyoda, yhtiön johtaja, esitteli Toyotan uuden "kansanauton". Corollan akseliväli oli lyhyt, 2286 mm ja siinä oli joko 4-vaihteinen manuaali tai 2-vaihteinen automaattivaihteisto ja takaveto.

Etujousitus oli toteutettu MacPherson-rakenteella ja takajousituksena oli lehtijouset kiinnitettynä jäykkään akseliin.

Moottorivaihtoehdot:

• 1.1 (1077 cm³) (K) – rivi-4, OHV, 60 hv
• 1.2 (1166 cm³) (3K) – rivi-4, OHV, 55 hv (Amerikan markkinoilla ainoa moottorivaihtoehto)

Korimallit:

• KE10 = 2-ovinen sedan
• KE11 = 4-ovinen sedan
• KE15 = Sprinter coupé (-1969)
• KE16 = 2-ovinen farmari
• KE17 = Sprinter coupé (1970)

Toisen sukupolven Corolla oli edeltäjäänsä hieman pitempi, akseliväli oli 2334 mm. Etujousitus oli huomattavasti edeltäjäänsä kehittyneempi, mutta takapää lehtijousituksineen pysyi edelleen yhtä vanhanaikaisena. Corollasta tuli maailman toiseksi eniten myyty auto. Sedanin varustelutasoja oli kolme: Standard, Deluxe ja Hi-Deluxe. Coupéta oli saatavana Deluxe, SL, SR ja Levin GT -malleina.

Vuonna 1973 Corolla sai uuden etumaskin, vilkut ja takavalot.

Moottorivaihtoehdot:

• 1.2 (1166 cm³) (3K) – rivi-4, OHV ennen vuotta -74
• 1.2 (1166 cm³) (3K-H) – rivi-4, OHV, 55 hv
• 1.4 (1407 cm³) (T) - rivi 4, OHV, 93 hv (sae)
• 1.4 (1407 cm³) (T-B) - rivi 4, OHV, 95 hv (din)
• 1.6 (1588 cm³) (2T-C) – rivi-4, OHV, 75 hv
• 1.6 (1588 cm³) (2T-G) – rivi-4, DOHC, 115 hv

Korimallit:

• KE20 = sedan
• TE21 = sedan
• KE25 = coupé
• TE25 = coupé (SL)
• KE26 = farmari
• TE27 = coupé (Levin / Trueno / SR5)

Kolmannen sukupolven Corolla menestyi hyvin Yhdysvaltain markkinoilla öljykriisin aiheuttaman polttoaineen hinnannousun ansiosta. Suomessa tätä mallipolvea myytiin "isona Corollana" edellisen sukupolven rinnalla useamman vuoden ajan. Sprinterin lisäksi tuotannossa oli uudelleenmuotoiltu versio, jonka valmistaja oli Toyotan yhteistyökumppani Daihatsu. Sitä myytiin nimellä Daihatsu Charmant.

3K-moottoria käytettiin joillain markkinoilla, mutta Japanin ja Amerikan malleissa oli vahvemmat 2T-moottorit. Myös Toyoglide 2- tai 3-portainen automaattivaihteisto tuli vaihtoehtoiseksi, kuten myös 4- ja 5-vaihteiset manuaalivaihteistot.

Vuonna 1976 myyntiin tuli 3-ovinen liftback (KE50) ja Sport Coupé (TE51).

Moottorivaihtoehdot:

• 1.2 (1166 cm³) (3K-C) – rivi 4, OHV, 55 hv
• 1.6 (1588 cm³) (2T-C) – rivi 4, OHV, 75 hv
• 1.6 (1588 cm³) (2T-B) – rivi 4, OHV, 90 hv
• 1.6 (1588 cm³) (2T-G) – rivi 4, DOHC, 124 hv (vain Japanin markkinoilla)

Korivaihtoehdot:

• KE30 = sedan
• KE36 = 3-ovinen farmari
• KE35 = Hardtop Coupé
• TE37 = Hardtop Coupé (SR5, Levin)
• KE38 = 5-ovinen farmari
• TE51 = Sport Coupé (Levin)
• KE55 = liftback
• TE55 = liftback

Neljännen sukupolven Corolla oli edeltäjiään kulmikkaampi ja toiseksi viimeinen takavetoinen Corolla. (Viimeinen oli AE86) Neljännen sukupolven malleista ainoastaan farmarimallia myytiin vuoteen 1987 asti, muut korvattiin uudemmalla sukupolvella 1984. Konserniyhteistyökumppani Daihatsun Charmant-malli oli tekniikaltaan yhtenevä KE70-Corollan kanssa.

Uutta neljännen sukupolven Corollassa oli, että myös taakse oli saatu kierrejouset (paitsi farmarimallissa). Edessä oli lisäksi kallistuksenvakain. Akseliväli oli nyt 2400 mm ja perusmallissa oli myös uusi K-sarjan moottori (4K) ja sporttisemmassa Coupé-mallissa Carinasta tuttu 2T. Perusmallissa (KE-70) oli uutta myös hammastankotyyppinen ohjaus.

Tämäkin mallisarja koki vuonna 1981 ajan henkeen kuuluneen kasvojenkohotuksen ja sai samalla uudistetun taloudellisemman ja hieman tehokkaamman 4K-moottorin. Tarjolle tuli samalla 2-ovinen sedan 2T-moottorilla (TE-71). 1982 tarjolle tuli myös diesel-versio 1C-moottorilla 4-ovisena sedanina tai 5-ovisena farmarina, alustarakenne oli suurimmilta osin sama kuin mallissa TE-71.

Muualla maailmassa vuonna 1983 Corollaan esiteltiin 1,6-litrainen 4A-C OHC-moottori (kannen yläpuolisella nokka-akselilla). Samaan aikaan jotkin Corollan versiot saivat myös ohjaustehostimen. Näitä malleja ei kuitenkaan ole Pohjoismaiden markkinoilla saanut.

Vuonna 1980 Corollaa valmistettiin päivässä keskimäärin 2346 kappaletta.

Moottorivaihtoehdot: Suomessa:

• 1.3 (1290 cm³) (4K) – rivi-4, OHV, 60 hv (1979-1981), 65 hv (1981-1987)
• 1.6 (1588 cm³) (2T) – rivi-4, OHV, 75 hv
• 1.6 (1588 cm³) (2T-G) – rivi 4, DOHC, 115 hv
• 1.8 diesel (1839 cm³) (1C) - rivi-4, OHC, 63 hv

Muualla:

• 1.6 (1587 cm³) (4A-C) – rivi 4, SOHC, 90 hv
• 1.8 (1770 cm³) (3T-C) – rivi 4, OHV, 75 hv
• 1.6 (1588 cm³) (2T-B) – rivi 4, OHV, 90 hv

Lisäksi eri maissa oli tarjolla monia muita moottorivaihtoehtoja.

Korivaihtoehdot:

• KE70 = (1.3 4K) 2- tai 4-ovinen sedan ja 3- tai 5-ovinen farmari
• TE71 = 3-ovinen coupé tai 2-ovinen sedan* (1.6 2T)
• TE72 = 3-ovinen liftback (1.8 3T)
• CE70 = (1.8 1C) 4-ovinen sedan 4d ja 5-ovinen farmari

Lisäksi muualla oli saatavilla useita eri malleja kuten AE70.

-* TE71 sedan tehtiin korvausmalliksi Carina-mallisarjasta pois jääneelle 2-oviselle sedan-versiolle (TA60 -82-84).

Varusteluvaihtoehdot Suomessa:

• KE70 Sedan: 4d Deluxe, 2d Deluxe ja 2d Super 1979-83
• KE70 Farmari: 3d Super, 5d Super 1979-83 ja 5d Deluxe 1984-87
• CE70 Sedan: 4d Deluxe 1982-83
• CE70 Farmari: 5d Super 1982-83 ja 5d Deluxe 1984-87
• TE71 Sedan: 2d Deluxe 1981-83
• TE71 Coupé: 3d Deluxe 1979-83
• TE72 Liftback: 2d Deluxe 1979-83

Viidennen sukupolven Corolla oli ensimmäinen etuvetoinen (lukuun ottamatta malleja AE85 ja AE86), ja ehkäpä suosituin Corolla. Niitä valmistettiin 3,3 miljoonaa kappaletta. Etuvedon myötä Corollassa siirryttiin käyttämään Tercelistä tuttua 2A-moottoria, joka oli nyt Tercelistä poiketen sijoitettu moottoritilaan poikittain uuden 5-vaihteisen vaihteiston kanssa. Vaihdekepin liikkeet välitettiin vaihteistoon kahdella vaijerilla, jotta keppi ei liikehtisi moottori/vaihteistopaketin mukana. Etuvetoisen Corollan akseliväli oli nyt 2428 mm. Tämän sukupolven Corollaa myytiin myös nimellä Chevrolet Nova. Corolla oli ominaisuuksiltaan sekä ulkonäöltään moderni; uudessa moottorissa oli samaan aikaan hyvä suorituskyky ja pieni kulutus, sekä ajo-ominaisuudet olivat erittäin hyvät.^[1][2] Tästä Corollasta oli kolme- ja viisioviset hatchback-versiot, sedan, sekä takavetoinen GT-Coupé.

Viistoperäinen hatchback, eli Corolla FX, korimalliltaan AE82, esiteltiin vuonna 1985. Tämän oli tarkoitus korvata Tercel suomen markkinoilla. Uutuudessa oli 12-venttiilinen 2E-moottori, jonka pikkuveljeä, 1,0-litraista 1E-moottoria oli hieman aiemmin käytetty etuvetoisessa Starletissa. Se oli suunniteltu jo alusta alkaen moottoritilaan poikittain asennettavaksi, ja valmis tulos olikin siistimpi kuin alun perin pitkittäin suunnitellussa 2A:ssa. Moottorissa oli uusi muuttuvakurkkuinen kaasutin, ja erinäisillä kevennyksillä moottorin painoa oli saatu pudotettua n. 20 kg. Moniventtiilisyys merkitsi lisääntynyttä taloudellisuutta, puhtaampia päästöjä sekä lisää tehoa. FX:n mitat ovat muuten samat kuin porrasperäisen Corollankin, mutta se on 165 mm lyhyempi. Sitä sai sekä kolmi- että viisiovisena. Ajo-ominaisuuksiltaan FX oli sedanin kaltainen, mutta hieman jäykemmällä jousituksella varustettu. Ilmanvastus oli hieman sedan-mallia pienempi.^[3] FX-mallia (myöhemmin FX-16) tehtiin sekä SOHC- että DOHC-moottoreilla varustettuna, myös Yhdysvalloissa NUMMI-tehtaalla vuodesta 1987 lähtien.

Myöhemmin samana vuonna myös muuta Corolla-mallistoa uudistettiin, jolloin se sai uuden maskin, uudet iskunvaimentimet ja pieniä parannuksia varusteluun. Myös sisusta koki uudistuksia, jolloin mm. mittaristo vaihdettiin perinteisemmän näköiseen malliin entisen "parvekemaisen" muotoilun sijaan. Näiden muutosten yhteydessä otettiin käyttöön FX-mallista tuttu 2E-moottori, joka korvasi perinteisen 2A:n.^[4]

Takavetoisiin urheilumalleihin vuonna 1983 ja myöhemmin myös FX-GTi-malliin tuli 16-venttiilinen DOHC 4A-GE-moottori. Se on nelisylinterinen 1,6-litrainen ja tuottaa tehoa 124 hv. Moottorissa on polttoaineen suihkutus ja 8-bittinen moottorinohjausjärjestelmä. Tätä moottoria käyttävät mm. Sprinter Trueno, Corolla GT Coupé ja Corolla GT-S -mallit. Sama moottori löytyy myös Toyota MR2:sta.

Coupé- ja Liftback-tyyliset Sprinter-mallit olivat Corolla-malliston ensimmäisiä autoja, joissa oli luukkuvalot.

Tämän sukupolven Corollaa rekisteröitiin Suomessa parhaimmillaan 14 056 kappaletta vuonna 1987, joten se oli erittäin suosittu, ja monta vuotta peräkkäin Suomen myydyin automalli.

Moottorivaihtoehdot: Australiassa:

• 1.3 (2A) – rivi-4, SOHC, 69 hv
• 1.5 (3A) – rivi-4, SOHC, 71 hv
• 1.6 (4A) – rivi-4, SOHC, 78 hv
• 1.6i 16V (4A-FE) – rivi-4, DOHC, 115 hv

Euroopassa:

• 1.3 (2A) – rivi-4, SOHC, 69 hv
• 1.3 12V (2E) – rivi-4, SOHC, 75 hv
• 1.6 (4A) – rivi-4, SOHC, 84 hv
• 1.6i 16V (4A-GE) – rivi-4, DOHC, 121 hv
• 1.8 D (1C) – rivi-4, diesel, 58 hv

Yhdysvalloissa:

• 1.6 (4A-C) – rivi-4, SOHC, 90 hv
• 1.6i 16 V (4A-GE) – rivi-4, DOHC, 115 hv

Korivaihtoehdot:

• E80 = 4-ovinen sedan / 5-ovinen liftback
• E82 = Sedan, Hatchback
• AE86 = Takavetoinen GT-malli

Vuonna 1987 kaikki Corollat muuttuivat etuvetoisiksi, lukuun ottamatta nelivetoista Sprinter Carib -farmarimallia, jota myytiin vuosina 1988–1994. Yhdysvalloissa se tunnettiin nimellä All-Trac ja Suomessa Sportswagon. Sportswagon korvasi nelivetoisen Toyota Tercel -farmarimallin.

Corolla Sprinter oli nyt Euroopassakin nimeltään Corolla, kun sitä jonkin aikaa oli myyty esimerkiksi Irlannissa nimellä Sprinter GLS.

Tämän sukupolven Corolloissa käytettiin edellisestä sukupolvesta tuttuja moottoreita pienin muutoksin. 1,3-litraiseen 2E-moottoriin vaihdettiin syksyllä 1989 perinteinen Aisanin kaksi- (ja kiinteä) kurkkuinen kaasutin hieman ongelmalliseksi osoittautuneen muuttuvakurkkuisen mallin tilalle. Mallivalikoimaan tuli myös saataville uusi 4A-F-moottori, joka oli kaasutinta, lohkoa sekä muuta rakennetta myöten muuten sama kone kuin perinteinen 4A, mutta siinä oli uusittu sylinterinkansi, joka oli nyt läpihengittävä ja 16-venttiilinen. Samalla virranjakaja siirtyi sylinterikannen sivusta sen päähän, jäähdyttimen vesiletkujen paikat muuttuivat poikittaisasennukseen sopivammaksi, sekä sytytystulpat kannen päälle, palotilojen keskelle. Suurempi venttiilimäärä paransi moottorin hengitystä, mikä alensi polttoaineen kulutusta ja pakokaasupäästöjä.

Vuonna 1990 kaasuttimet saivat väistyä, kun moottoreiden päästöjä sekä kulutusta piti pienentää entisestään. Molempiin moottoreihin lisättiin polttoaineen suihkutus sekä katalysaattori. Tällöin moottoreiden mallimerkintöihin tuli kirjain E (2E-E ja 4A-FE).

Suorituskykyisimmissä malleissa oli 4A-GE-moottorit, niitä malleja olivat GT-i ja GT-S Coupé. Japanissa AE92-Corollaan laitettiin myös remmiahdin. Vuonna 1989 tämäkin moottori sai katalysaattorin.

Corollaa sai edelleen myös vanhalla tutulla 1C-dieselmoottorilla varustettuna, jonka teho nousi vuonna 1989 kaksi hevosvoimaa (aiemmin 64 hv).

Kuudennen sukupolven viisiovista hatchbackia valmistetaan edelleen Etelä-Afrikassa nimellä Toyota Tazz ja kolmiovista pakettiautoversiota nimellä Toyota Carri. Corollaa myytiin aikoinaan Yhdysvalloissa myös nimellä Geo Prizm. Yhdysvalloissa Corollaa valmistettiin edelleen NUMMI-tehtaalla, sekä Kanadassa Cambridgessa, Ontariossa.

Moottorivaihtoehdot: Eurooppa:

• 1.3 12V (1295 cm³) (2E) – rivi-4, SOHC, 74 hv
• 1.3 12V (1295 cm ) (2E-E) - rivi-4, SOHC, 82 hv
• 1.6 16V (1587 cm³) (4A-F) – rivi-4, DOHC, 95 hv
• 1.6 16V (1587 cm³) (4A-FE) – rivi-4, DOHC, 102 hv
• 1.6 16V (1587 cm³) (4A-GE) – rivi-4, DOHC, 131 hv
• 1.8 D (1839 cm³) (1C-III) – rivi-4, diesel, 67 hv

Japani:

• 1.6 SC (4A-GZE) – rivi-4, DOHC, 165 hv

Yhdysvallat:

• 1.6 16V (4A-F) – rivi-4, DOHC, 95 hv
• 1.6 16V (4A-FE) – rivi-4, DOHC, 102 hv
• 1.6 16V (4A-GE) – rivi-4, DOHC, 115 hv

Korivaihtoehdot:

• EE90 = 4-ovinen 1,3 litran sedan/3-ovinen FX (hatchback)
• AE91 = 4-ovinen 1,5 litran sedan
• AE92 = 4-ovinen 1,6 litran sedan, liftback, FX (hatchback)
• E-92 = 2-ovinen Coupé Levin, Hatchback GT FX, liftback
• E-94 = 4-ovinen nelivetosedan
• E-95 = farmari (Carib)

Seitsemännen sukupolven Corolla oli isompi, painavampi ja kalliimpi kuin edeltäjänsä. Akseliväli oli nyt 2465 mm. Pohjois-Amerikassa lopetettiin Coupé-mallin myynti ja sen tilalle esiteltiin Toyota Paseo. Tämän sukupolven Corolla Sedania kutsuttiin Indonesiassa nimellä "Great Corolla". Hongkongissa myytiin ainoastaan 1,5-litraisia malleja. Tämän sukupolven Corolla oli Suomen yleisin auto vuonna 2009.

Japanin markkinoilla 100-sarjan Corolla pärjäsi edeltäjäänsä huonommin. Yhdysvalloissa Corolla sai erilaiset puskurit ja maskin kuin muualla myytävät Corollat. Markkinoilla oli lisäksi myös 1,8-litraisia malleja, joita muualla ei ollut. Myös tämän sukupolven Corollaa myytiin Yhdysvalloissa Geo Prizm -nimellä. Toyota Corolla E101, E102 ja E103 ovat etuvetoisia.

Vuodesta 1996 moottoreista tuli uudet "EcoTronic"-versiot, joista otettiin vähemmän tehoa irti kuin aiemmista versioista. 1,3-litraista moottoria alettiin samalla myös kutsua 1,4-litraiseksi.

Eurooppa:

• 1.3 (4E-FE) (1333 cm³) – rivi-4, DOHC, 88 hv
• 1.4 (4E-FE) – rivi-4, DOHC, "EcoTronic", 75 hv
• 1.6 (4A-FE) (1587 cm³) – rivi-4, DOHC - 115 hv
• 1.6 (4A-FE) (1587 cm³) – rivi-4, DOHC, "EcoTronic" - 106 hv
• 1.6 (4A-GE) (1587 cm³) – rivi-4, DOHC wrc

• 2.0 D (2C) – rivi-4, diesel

Japani:

• 1.3 (4E-FE)
• 1.6 (4A-FE) (1588 cm³)
• 1.6 (4A-GE) (1588 cm³) 165 hv
• 1.6 (4A-GZE) (1588 cm³)

Yhdysvallat:

• 1.6 (4A-FE) (1587 cm³) – rivi-4, DOHC, 105 hv
• 1.6 (4A-FE) (1587 cm³) – rivi-4, DOHC, 100 hv
• 1.8 (7A-FE) (1762 cm³) – rivi-4, DOHC, 115 hv

Korivaihtoehdot:

• E-101 = sedan, hatchback, liftback
• E-102 = farmari, sedan (7A-FE)
• E-103 = farmari (7A-FE)

Kahdeksannen sukupolven Corolla on rakennettu samalle alustalle edeltäjänsä kanssa. Se perustuu muutenkin hyvin pitkälti edeltäjäänsä. Siitä oli saatavilla XLi-, GLi- ja SE-G-versiot.

Japanin markkinoilla oli myytävänä Corolla GT, joka oli neliovinen, 6-vaihteinen sedan, jossa oli tehoa 165 hv. Edullisempia malleja olivat LX, XE Limited, SE Limited ja S-Cruise. S-Cruise- ja GT-malleja sai myös nelivetoisina.

Kaikki Pohjois-Amerikan markkinoilla myydyt kahdeksannen sukupolven Corollat rakennettiin nyt NUMMI-tehtaalla. Pohjois-Amerikassa myytiin ainoastaan sedan-malleja, joiden versiot olivat VE, CE ja LE.

Vuoden 1998 Euro NCAP -kolaritestistä Corolla sai tulokseksi kolme tähteä viidestä.^[5]

Vuonna 2000 Corollaan tehtiin pieniä uudistuksia. "Mulkosilmäisten" etuvalojen tilalle tuli leveämmät useampiosaiset valot. Myös moottorivalikoima uudistui ja täysin uudet vaihtuvalla venttiilien ajoituksella varustetut 1,4- ja 1,6-litraiset moottorit korvasivat aiemmat 1,3- ja 1,6-litraiset moottorit.

Japani:

• 1.3 (4E-FE) (1331 cm³) – rivi-4, DOHC, 88 hv
• 1.5 (5A-FE) (1498 cm³) – rivi-4, DOHC, 100 hv
• 1.6 16V (4A-FE) (1587 cm³) – rivi-4, DOHC, 115 hv
• 1.6 20V (4A-GE) (1587 cm³) – rivi-4, DOHC, 165 hv
• 2.0 D (2C-III) (1974 cm³) – rivi-4, DOHC, 73 hv
• 2.2 D (3C-E) (2184 cm³) – rivi-4, DOHC, 79 hv

Yhdysvallat:

• 1.8 (–2000) (1ZZ-FE) (1794 cm³) – rivi-4, DOHC, 120 hv
• 1.8 (2000–) (1ZZ-FE) (1794 cm³) – rivi-4, DOHC, 125 hv

Eurooppa:

• 1.3 (4E-FE) (1331 cm³) – rivi-4, DOHC, 88 hv (97-00)
• 1.4 (4ZZ-FE) (1398 cm³) – rivi-4, DOHC, VVT-i, 95 hv (00-02)
• 1.6 (4A-FE) (1587 cm³) – rivi-4, DOHC, 115 hv (97-00)
• 1.6 (3ZZ-FE) (1598 cm³) – rivi-4, DOHC, VVT-i, 109 hv (00-02)
• 2.0 D (2C-III) (1974 cm³) – rivi-4, DOHC, 73 hv

Korimallit:

• E110 = sedan
• E111 = sedan, GT
• E114 = nelivetoinen sedan

Yhdeksännen sukupolven Corolla tuli myyntiin elokuussa 2002, se oli edeltäjäänsä kulmikkaampi ja pidempi (akseliväli nyt 2 600 mm). Uusi Corolla rakennettiin lyhennetylle Toyota Vistan pohjalevylle, ja sen leveys rajoitettiin 1700 millimetriin Japanin verotuksesta johtuen, vaikka sen monet eurooppalaiset kilpailijat ovat leveämpiä. Pohjois-Amerikan malli on pidempi. Uusia turvallisuusvarusteita olivat muun muassa ABS/EBD-jarrut, VSC-ajonvakausjärjestelmä (helmikuusta 2006 alkaen) ja kuusi turvatyynyä.

Vuoden 2002 Euro NCAP -kolaritestistä Corolla sai tulokseksi neljä tähteä viidestä.^[6]

Varustelutasoja on kaksi: Linea Terra ja runsaammin varusteltu Linea Sol. Edelliseen kuuluu mm. ilmastointi (maaliskuusta 2003 alkaen) sekä kauko-ohjattava keskuslukitus. Suurimpia eroja varustelujen välillä on Solin automaattinen ilmastointi ja myös takana olevat sähköiset ikkunat. Vuonna 2006 Sol varustettiin vakionopeussäätimellä. Hatchbackiä oli saatavilla myös Sport-varustetasolla, joka sijoittuu Sol'n ja Terran väliin. Terra-varusteiden lisäksi Sport'ssa oli mm. nahkaratti audion säätimin ja etusumuvalot.

Corollan urheilullinen T-Sport-malli tuli myyntiin vuonna 2002, siinä on 192 hevosvoiman 2ZZ-GE-moottori sekä 6-vaihteinen Toyota Celicasta ja Lotus Elisestä tuttu vaihteisto.

Vuonna 2004 Corolla koki kasvojenkohotuksen. Ulkoisesti autosta muuttui keula sekä takavalot. Ohjauspyörään lisättiin myös etäisyyden säätö. 1,4-litrainen 90hevosvoimainen dieselmoottori korvasi 2-litraisen 90 hevosvoiman dieselmoottorin. Bensiinimoottorit säilyivät ennallaan.

Korimallit ovat sedan, hatchback ja farmari. Farmariversiota kutsutaan Japanissa nimellä Toyota Corolla Fielder ja 5-ovista mallia nimellä Toyota Corolla Runx.

Mallisarjaan kuuluu myös tila-autoversio Toyota Corolla Verso (Corolla Spacio Euroopan ulkopuolella).

Suomeen tuoduista hatcback-malleista suurin osa valmistettiin Englannissa, pieni määrä Japanissa. Porrasperä valmistettiin Turkissa. Farmarimalli valmistettiin aluksi Japanissa, mutta valmistus siirtyi 2002−2003 Turkkiin.

Corolla Sedania ja Corolla Fielderiä valmistetaan myös Brasiliassa, mutta brasilialaisen Fielder-mallin keula eroaa japanilaisesta.

Moottorivaihtoehdot:

Suomi:

• 1.4 (4ZZ-FE) (1398 cm³) – rivi-4, DOHC, VVT-i, 95 hv
• 1.6 (3ZZ-FE) (1598 cm³) – rivi-4, DOHC, VVT-i, 109 hv
• 1.8 (2ZZ-GE) (1796 cm³) – rivi-4, DOHC, VVTL-i, 192 hv
• 1.4 D (1ND-TV) (1364 cm³) – rivi-4, DOHC, D-4D, 90 hv
• 2.0 D (1CD-FTV) (1995 cm³) – rivi-4, DOHC, D-4D, 90/116 hv

Eurooppa:

• 1.4 (4ZZ-FE) (1398 cm³) – rivi-4, DOHC, VVT-i, 95 hv
• 1.6 (3ZZ-FE) (1598 cm³) – rivi-4, DOHC, VVT-i, 109 hv
• 1.8 (2ZZ-GE) (1796 cm³) – rivi-4, DOHC, VVTL-i, 192 hv
• 1.8 Compressor (2ZZ-GE) (1796 cm³) – rivi-4, DOHC, VVTL-i, 225 hv, 230 Nm
• 1.4 D (1ND-TV) (1364 cm³) – rivi-4, DOHC, D-4D, 89 hv
• 2.0 D (1CD-FTV) (1995 cm³) – rivi-4, DOHC, D-4D, 114 hv

Yhdysvallat:

• 1.8 (1ZZ-FE) (1794 cm³) – rivi-4, DOHC, VVT-i, 130 hv
• XRS (2ZZ-GE) (1796 cm³) – rivi-4, DOHC, VVTL-i, 170 hv

eCorolla on Suomessa yhdeksännen sukupolven Corollasta tehty sähköauto. eCorolla-sähköautomuunnosta on suunniteltu Sähköautot – Nyt! -yhteisössä.^[7] Hanke on avoimen laitteiston projekti, eli auton piirustukset ja muut ohjeet julkaistaan kaikkien saataville.^[8] eCorollan ensimmäinen versio esiteltiin Electric Motor Show’ssa 2009^[9] ja toinen versio seuraavan vuoden näyttelyssä.

eCorolla:n moottoriteho on 47 kW ja vääntö 90 Nm. Autossa on litium-rautafosfaattiakut ja akkukapasiteetti on noin 30 kWh, ja ajomatka 130–150 km.^[10]

Vuosimallin 2007 Corolla tuli Euroopassa saataville ainoastaan sedan-mallina, Auris-mallin korvatessa hatchbackin. Ensiesittely Euroopassa tapahtui Helsingin autonäyttelyssä vuonna 2006. Corolla Verso säilyi samassa korimallissa vuoteen 2009 asti, kunnes uusi Toyota Verso korvasi sen. Edellisen korimallin Corollan farmaria myytiin vielä 2007.

Vuoden 2007 Euro NCAP -kolaritestistä Corolla sai tulokseksi täydet viisi tähteä.^[11]

Corollan yhdennentoista sukupolven myynti alkoi Suomessa syksyllä 2013 kolmella eri varustelutasolla, Life, Active ja Comfort. Moottorivaihtoehtoja on niin ikään kolme, 1,33 ja 1,6 litran bensiinimoottorit sekä 1,4 litran turbodiesel. Edeltäjäänsä verrattuna uusi Corolla on kasvanut pituutta 8 cm ja akseliväli 10 cm (nyt 2700 mm), joka vaikuttaa erityisesti tiloihin takaistuimella.

Vuoden 2013 Euro NCAP -kolaritestistä Corolla sai tulokseksi täydet viisi tähteä.^[12]

Pääartikkeli: Toyota Corolla (2018)

Corollan kahdestoista sukupolvi julkistettiin maaliskuussa 2018 Geneven autonäyttelyssä. Tuolloin näytteillä oli ainoastaan auton ulkopuoli. Pohjois-Amerikan markkinoille suunnattu Corolla Hatchback esiteltiin myös maaliskuussa New Yorkin kansainvälisessä autonäyttelyssä. Corolla Hatchback tuli myyntiin Japanissa kesäkuussa 2018 (Corolla Sport), Yhdysvalloissa heinäkuussa ja Australiassa elokuussa. Farmarimalli Corolla Touring Sports esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä syksyllä 2018. Myynti Euroopassa alkoi vuoden 2019 puolella. Voimalinjoina Euroopan markkinoilla on tarjolla kaksi eritehoista hybridivaihtoehtoa ja yksi turboahdettu bensiinimoottori. Dieselmoottoria ei ole tarjolla. Corolla korvasi markkinoilta poistuneen Toyota Auriksen.^[13][14]

 

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Toyota Corolla Wikimedia Commonsissa